Paperiversio oli sataman osalta hieman suuressa koossa tulkintaani verraten. Tästä johtui hetkellinen virhenavigointi. Mikäli sitä ei olisi huomattu olisi ollut suuri riski ajaa karille. Onneksi asia huomattiin ajoissa ja korjattiin.
Karlsborgin sisäänmenoväylän suulle saavuttiin aikataulun mukaan. Anita ja Arne olivat laiturilla vilkuttamassa. Tuliaisiksi saimme tuoretta salaattia, erilaisia sillejä, kylmäsavustettua lohta, omenia vitamiinitarpeeseen. Kahvin kanssa tarjottavaksi Anita oli leiponut Tosca-kakun.
Sillan avauduttua jatkoimme kanavalle. Oli mielenkiintoista tavata vanha tuttu näin pitkän tauon jälkeen. Arne oli 78 vuotias ja erittäin pirteä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Hän oli jäänyt eläkkeelle 64 vuotiaana ja jatkanut työtään täyspäiväisenä konsulttina samalle työnantajalle 74 vuotiaaksi. Sen jälkeen hän oli hoitanut pientä lämpöpumppuagentuuria ja kertoi aloittaneensa töiden vähentämisen pari vuotta sitten. Hän oli säästynyt suuremmilta vaivoilta ja krampeilta mahdollisesti aktiivisuutensa ja positiivisuutensa ansiosta. Omassa tuttavapiirissäni on ainakin toinen samanlainen persoona. Hän on tullut tutuksi veneilyintressien kautta. Eräs haitaria soittava puuseppä Mellilästä. Omalle kohdalle toivoisi vastaavaa ikääntymistä.
Arne ja Anita olivat veneessä välin Karsborg – Tödeboda, jonne saavuimme n. klo 16. Matkalla oli vain Forsvikin ja Tåtorpin sulut ja siltoja. Tällä välillä olimme kanavan korkeimmalla kohdalla. Vedet olivat täällä erittäin kirkkaat, koska tänne ei ole laskeumia. Tämä on myös ruotsalaisen teollisuuden syntysijoja. Väylä ei kaikin kohdin vaikuttanut kanavalta vaan osittain se kulki järvillä, minne väylän kohta oli merkattu tarkasti. Tödebodaan saavuttuamme oli edessämme rautatiesilta. ja Koska emme tienneet sen avautumisesta Markku ja Kalle lähetettiin ennen siltaa listan kanssa kauppaan. Silta avautui nopeasti. Pääsimme siirtymään laituriin, jonka viereen Arne ja Anita olivat jättäneet aamulla Anitan auton. Samanaikaisesti alkoi valtava sade. Olimme huolissamme Markun ja Kallen kastumisesta. Odottaessamme söimme myöhäisen lounaan joka maistui niin vieraille kuin omallekin miehistölle. 
Lounaan jälkeen ihmettelimme miksi kauppareissulaiset eivät ole vielä palanneet. Puhelintiedusteluun vastattiin, että älkää nyt hosuko, ei tämä niin yksinkertaista ole. Sateen jatkuessa Anita lähti kuitenkin autolla poikia vastaan. Kauppatavarat löysivät perille ja miehistökin. Huomaavainen partio ei ollut unohtanut olutta vaikka sitä ei listassa mainittu. Hyvästelimme vieraat oli mukava tavata. Hyvää jatkoa vielä. Täytimme vielä vesitankit, koska siihen oli tilaisuus. Jatkoimme eteenpäin ajatuksella, että niin pitkälle kuin ehditään.
Lounaan jälkeen ihmettelimme miksi kauppareissulaiset eivät ole vielä palanneet. Puhelintiedusteluun vastattiin, että älkää nyt hosuko, ei tämä niin yksinkertaista ole. Sateen jatkuessa Anita lähti kuitenkin autolla poikia vastaan. Kauppatavarat löysivät perille ja miehistökin. Huomaavainen partio ei ollut unohtanut olutta vaikka sitä ei listassa mainittu. Hyvästelimme vieraat oli mukava tavata. Hyvää jatkoa vielä. Täytimme vielä vesitankit, koska siihen oli tilaisuus. Jatkoimme eteenpäin ajatuksella, että niin pitkälle kuin ehditään.Ehdimme Norrkvarnin suluille. Viehättävä paikka – paljon veneitä, mutta löysimme vapaan paikan menosuuntaamme nähden vasemmalta puolelta. 
Parkkeerasin sinne peruuttaen ja kääntäen keulan tulosuuntaan. Kiinnittymisemme jälkeen perässämme oli yksi suomalainen Helsingistä lähtenyt vene. Vierasvenepalvelut sijaitsivat toisella puolella olevan hotellin tiloissa.
Parkkeerasin sinne peruuttaen ja kääntäen keulan tulosuuntaan. Kiinnittymisemme jälkeen perässämme oli yksi suomalainen Helsingistä lähtenyt vene. Vierasvenepalvelut sijaitsivat toisella puolella olevan hotellin tiloissa.Iltapalaksi nautimme punaviiniä, homejuustoa ja siirappipipareita. Tarjolla olleisiin juomiin liittyen pesimme onnistuneesti pöytäliinan illan päätteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti