Pian hän olikin takana olevan suomalaisveneen luona tiedustellen haluavatko he jatkaa sululle. He ilmoittivat että eivät jatka vielä, mutta kertoivat meidän olevan aikeissa jatkaa, vaikka keula onkin vastakkaiseen suuntaan. Sulunhoitaja tyttö ilmoitti, että voimme tulla välittömästi. Aloimme irrottaa köysiä. Takanamme olleen veneen kippari innostui samalla kyselemään matkastamme, ja sululle lähtö viivästyi hetken. Sulkua edeltävän sillan tiepuomit lähtivät alas. Samalla kellot alkoivat soida puomien laskeutumisen merkiksi. Meille tuli kiire kääntää vene. Vene ei kääntynyt, tai en uskaltanut päästää sitä kääntymään kerralla. Jouduin pysäyttämään veneen poikittain kanavaan peruuttaakseni kerran. Vene oli poikittain ja samalla huomasin pienehkön sulavalinjaisen purjeveneen lähestyvän meitä kovaa vauhtia. Veneen keulalla olevan naishenkilön ilme oli kuin veturin kuljettajalla, joka on juuri huomannut samoilla kiskoilla vastaantulevan junan. He olivat omalla laituripaikallaan, jossain vähän kauempana, myös kuulleet puomikellot ja kiihdyttivät meille näkymättömästä kolosta kanavaan. Vauhtia oli runsaasti ja veneen matkaan kiihdyttänyt perämoottori oli sammunut juuri kun oli vene saatu vauhtiin. 
Tämä tarkoitti, että mitään jarruja ei ollut käytettävissä. Kippari yritti raivokkaasti saada moottorin käyntiin siinä onnistumatta. Gasti seurasi kauhuissaan keulalla lähestyvää tilannetta. Kippari ohjasi veneensä kohdallamme perämme takaa vinosti kohti takanamme olevaa puulaituria. Keulagasti oli hienosti tilanteen tasalla – laiturin lähestyessä hän voimakkaalla potkulla muutti veneen suuntaa ja sai sen kulkemaan kanavan suuntaisesti. Vauhti ei ollut vielä oleellisesti hiljentynyt, mutta kaksi törmäyskohdetta oli jo väistetty, me ja laituri. Nyt vene lähestyi edellä mainittua suomalaisvenettä uhkaavasti, mutta veneen kippari oli hyvin hereillä ja nappasi kiinni lähestyvän veneen keulakaiteesta työntäen sen keskemmälle kanavaan. Näin tilanteesta selvittiin ilman kolhuja. Tapahtumasarjaan meillä oli tietenkin oma osuutemme, mutta ei varmaan ollut helppoa jarruttoman kovavauhtisen veneen kipparillakaan.
Matka jatkui kuitenkin, mutta seuraava koettelemus odotti vuoroaan. Erään sillan jälkeen ajoimme hitaasti kulkevan moottoriveneen perässä. Vauhtia oli paikoitellen 3,5 solmua kun sallittu nopeus on 5 solmua. Kanavan leveällä kohdalla nostin nopeuden 5 solmuun ja lähdin ohittamaan. Ohitus ei sillä nopeudella onnistunutkaan, vaan ajoimme rinnakkain. Nostin nopeuden 6 solmuun ja pääsimme ohitse. Jatkoimme normaalinopeudella eteenpäin tunnin verran seuraavalle sululle. Sulku ei ollut auki ja jäimme odottelemaan kanavaan. Tuulen vuoksi oli vaikea pitää vene paikallaan ja peruutin kauemmaksi.
Ohittamani vene tuli ja kiilasi puoliväkisin sivusta edellemme. Kysyin kummalle puolelle hän haluaa kiinnittyä. Vastausta kuulunut. Sulun auettua kanavan vene ajoi ensin sulkuun oikealle puolelle. Meidät pyydettiin ajamaan sisään, jolloin sanoin että emme pysty tällä tuulella olemaan tuulen puolella. Tämän jälkeen ko kippari päästi hersyvän hysteerisen naurun ja lausui jotain sopimatonta vieraalla kielellä. He alkoivat kiivaasti neuvotella sulunhoitajan kanssa. Ilmoitin, että voimme odotella seuraavaa sulutusta kanavan hoitaja aloitti sulutuksen pelkästään tälle veneelle. En ymmärtänyt oikein mitä olin tehnyt, että kaverilla oli aihetta sellaiseen primitiivireaktioon. Sellaista niitä voi seurata joskus kaupoissa kun lapsia viedään karkkihyllyn ohi, mutta ei juuri tämmöisessä tilanteessa. Ajattelin, että on paras kysyä kaverilta suoraan ja menin sululle kysymään ja pyysin anteeksi, jos olen aiheuttanut hänelle vaikeuksia. Ensin hän selitti, että olin ajanut ylinopeutta ohittaessani hänet ja aiheuttanut hänen veneensä keinuntaa ja sitten jotain muuta mitä en ymmärtänyt. Tämän vuoksi hän ei halunnut vaihtaa puolta kanavassa vaan saisimme nyt kärsiä siitä. Pyysin anteeksi, että olin ollut noin huomaamaton. Sitten hän sanoi, että - Det är glömt nu! - Se on nyt unohdettu. Sopi minulle.
Ohittamani vene tuli ja kiilasi puoliväkisin sivusta edellemme. Kysyin kummalle puolelle hän haluaa kiinnittyä. Vastausta kuulunut. Sulun auettua kanavan vene ajoi ensin sulkuun oikealle puolelle. Meidät pyydettiin ajamaan sisään, jolloin sanoin että emme pysty tällä tuulella olemaan tuulen puolella. Tämän jälkeen ko kippari päästi hersyvän hysteerisen naurun ja lausui jotain sopimatonta vieraalla kielellä. He alkoivat kiivaasti neuvotella sulunhoitajan kanssa. Ilmoitin, että voimme odotella seuraavaa sulutusta kanavan hoitaja aloitti sulutuksen pelkästään tälle veneelle. En ymmärtänyt oikein mitä olin tehnyt, että kaverilla oli aihetta sellaiseen primitiivireaktioon. Sellaista niitä voi seurata joskus kaupoissa kun lapsia viedään karkkihyllyn ohi, mutta ei juuri tämmöisessä tilanteessa. Ajattelin, että on paras kysyä kaverilta suoraan ja menin sululle kysymään ja pyysin anteeksi, jos olen aiheuttanut hänelle vaikeuksia. Ensin hän selitti, että olin ajanut ylinopeutta ohittaessani hänet ja aiheuttanut hänen veneensä keinuntaa ja sitten jotain muuta mitä en ymmärtänyt. Tämän vuoksi hän ei halunnut vaihtaa puolta kanavassa vaan saisimme nyt kärsiä siitä. Pyysin anteeksi, että olin ollut noin huomaamaton. Sitten hän sanoi, että - Det är glömt nu! - Se on nyt unohdettu. Sopi minulle.Myöhemmin olimme taas samalla sululla ja hän tuli ystävällisesti vastaanottamaan keulaköyttä. Keulalla oli sulutuksen takia pitkä paksu märkä köysi, joka painoi paljon. Markku keskittyi täydellä tarmolla köyden keräämiseen heittovalmiiksi, eikä katsonut heittosuuntaan, kun kaveri oli tuli sillä välin melkein viereen sitä vastaanottamaan, vaan lähetti koko painavan märän kiepin rajulla riehtaisulla kaverin kasvoille. En oikein tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä ja minne katseensa kääntää. Tuli mieleen, että nyt hän varmaan peruu edellisen Det är glömt nu! ja aloittaa alusta entistä rajummin. Niin ei kuitenkaan käynyt eikä saatu aikaan mitään naapurikansojen välistä voimien mittelöä.
Seuraavaksi olimme jo Sjötorpissa. Sieltä löytyi septitankin tyhjennyspaikka ja tankkauspiste. Käytyämme molemmissa olimme valmiit jatkamaan matkaa Vänern-järvelle, joka on Ruotsin suurin ja Euroopan kolmanneksi suurin järvi.
Ajettumamme vastatuuleen tunnin kaksi nousi järvellä nopeasti navakka tuuli, joka paikoitellen oli 15 – 17 m/s. Se aiheutti terävän aallokon, joka yritti pysäyttää matkanteon kokonaan. Tuulen ollessa kovimmillaan huomasimme mastosta putoavan jotain kannelle ja edelleen mereen. Pudonnut osa osoittautui keväällä asennetun TV – antennin kuvuksi. Kuvun runko oli pettänyt. Se ei kestänyt mastossa olevaa värinää. Yritimme saada kelluvan kuvun takaisin veneeseen. Meillä ei ollut haavia, jolla asia olisi hoitunut helposti veneen sivusta. Yritimme peruuttaa perä edellä kohti kupua. Kalevi oli reisiään myöten kurkottelemassa veneen ulkopuolella. Kaksi miestä piti jaloista kiinni. 
Aina kun pääsimme kuvun lähistölle, se sai kimmokkeen veneen peräpeilistä lähtevästä vasta-aallosta ja vaihtoi suuntaa. Lopulta olimme tyytyväisiä kun saimme edes läpimärän Kalevin kunnolla kannelle. Yritimme lämmittää ja piristää miestä rommitotilla ja onnistuihan se. Olkoon Jalkapallon MM-kisat ja formulat.
Aina kun pääsimme kuvun lähistölle, se sai kimmokkeen veneen peräpeilistä lähtevästä vasta-aallosta ja vaihtoi suuntaa. Lopulta olimme tyytyväisiä kun saimme edes läpimärän Kalevin kunnolla kannelle. Yritimme lämmittää ja piristää miestä rommitotilla ja onnistuihan se. Olkoon Jalkapallon MM-kisat ja formulat.Tuuli laantui ja päätimme katsella sopivan paikan ankkurointia varten. Sellainen löytyi, mutta emme olleet havainneet sitä yksin. Siellä oli neljä muutakin venettä, mutta sovittiinhan sinne. Antennia ei onnistuttu pelastamaan, mutta onnistuttiin saamaan illalliseksi paistettuja perunoita, munia ja salaattia. Salaattikippo oli niin innoissaan, että päätti kerran kiepauttaa itsens
ä lattian kautta. Salaatit pestiin ja nautittiin hyvällä ruokahalulla.
ä lattian kautta. Salaatit pestiin ja nautittiin hyvällä ruokahalulla.Olimme nyt selvittäneet kaikki Götan kanavan 58 sulkua ja 50 siltaa. Ennen Göteborgia olisi vielä edessä Trollhättanin kanava sulkuineen. Ilta kului rattoisasti rupatellen. Jatkoimme pipareiden ja hapankorppujen syöntiä homejuustolla höystettynä. Oluttakin kului tölkki miehistön jäsentä kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti