*

30. kesäkuuta 2008

Arendal - Lillesand

Arendalin vierasvenesatama osoittautui laadukkaaksi. Kohtelu ensiluokkainen. Ensimmäinen vuorokausi oli ilmainen. Samoin langaton netti, mutta suihkusta veloitettiin melko suolaisesti 5 henkeä yht 22 euroa. Teimme muonatäydennystä todetaksemme, että Norja ei ole kovin edullinen elintarvikkeiden ostopaikka. Lyhyt kävelykierros kaupungilla osoitti kaupungin olevan viehättävä ja kaunis. Sataman hoitaja kertoi, että Arendal on ollut kukoistava laivanrakennuskaupunki höyrylaivojen aikakaudella, mutta on sen jälkeen menettänyt asemansa. Seuraavaksi päätimme lähteä kryssimään rannikkoa pitkin seuraavaan satamaan.joka olisi Lillesand. Asensimme kutteristaagiin fokan, joka toimii kryssillä paremmin kuin rullagenua. Tuulen voimakkuus oli kohtalainen ja tarkoituksemme oli ajaa ulos niin pitkälle, että voimme seuraavalla halssilla tulla suoraan Lillesandin edustalle. Ulos mentäessä tuuli ja aallokko nousivat kohtalaisiksi. Tuuli n. 15 m/s ja aallokko 4 -5 m korkeaksi. Meno oli reipasta monessa suhteessa. Fokan asentaminen lähtiessä oli virhe, koska se oli tällä tuulella liian suuri, eikä siinä ole reivaus mahdollisuutta. Merenkäynti oli sellaista, ettei se innostanut menemään kannelle ottamaan fokkaa alas. Halssin vaihdon jälkeen tilanne tuli vaikeammaksi ja jouduimme antamaan periksi haluamallemme suunnalle. Ajoimme alas niin paljon, että meno muuttui siedettäväksi. Jouduimme kuitenkin melkein 7 mailia koilliseen tavoitellusta reittipisteestä. Se ei harmittanut, pikemminkin olimme tyytyväisiä, että pääsimme pois avomereltä. Ajoimme koneella reitin kiinni tyyntyvässä säässä.
Tämän jälkeen ihmettelimme miten ajaa sisään satamaan ulkomereltä. Käytössämme olleet norjalaiset merikartat ovat suomalaisiin tottuneelle outoja, koska niissä ei ole selvästi merkittynä väyliä eikä siten myöskään väylien syvyyksiä. Merkkejä on ja sektorivaloja, mutta ei varsinaisia väyliä, ne piti itse selvittää. Lisä hämmennystä syntyy, kun kiviä on merkitty rannikon läheisyyteen kaikkialle. Tarkemmin katsottuna niissä on syvyysmerkinnät 28m, 22m, jne aloimme epäillä, että meillä on sukellusveneille tarkoitetut kartat mukana.
Reitti löytyi pienen epäröinnin ja varmistelun jälkeen. Satama oli aivan täynnä, mutta kaksi ruotsalaista suostui ystävällisesti siirtämään veneensä kiinnitystä ja mahduimme väliin. Vesi satama-altaassa oli todella kirkasta. Näimme useampia kookkaita jopa puolimetrisiä meduusoja.
Satamakonttoria ei löytynyt. Kukaan ei tullut maksua perimään ennen aamun lähtöä. Palveluja ei myöskään löytynyt. Fokasta pestiin suolat pois, kuivattiin heikossa tuulessa ja pakattiin. Päätettiin, että kutteristaagiin asennetaan vastaisuudessa kovan tuulen varalle myrskyfokka. Purjehditaan rullagenualla, ja jos tuuli nousee, vedetään ylös myrskyfokka.

29. kesäkuuta 2008

Skagerrakin ylitys

Aamulla pakollisten aamupuurojen jälkeen tutkimme johtoliitoksia siinä toivossa, että plotteriongelmaan löytyisi ratkaisu. Yksi epäilyttä liitos löytyi ja se korjattiin. Liikkeelle päästiin varhain 07.30. Tarkoitus oli mennä Tanskan Skageniin. Tuulen suunta ei kuitenkaan mahdollistanut purjehtimista sinne suoraan vaan olisimme joutuneet ottamaan uuden halssin n. 10 Nm etelään. Saavuttaessamme kohdan, jossa käännös olisi pitänyt tehdä, päätimmekin vaihtaa määränpääksi sopivan satama Norjan rannikolla. Veneen nousukyky riitti Arendaliin sillä tuulen suunnalla. Matkaa olisi edessä vielä 90Nm.
Matkan aikana tuuli yltyi välillä navakaksi 12 – 14 m/s ja matka joutui rivakasti. Matkalla ohitimme perän kautta kalastusaluksen, joka nopeuden perusteella veti jotain pyydystä. Yritimme radiolla yhteyttä kysyäksemme miten kaukaa pitää perän takaa pitää ohittaa, mutta emme saaneet vastausta. Emme saaneet kosketusta pyydyksistä.
Arendaliin edustalle ehdimme puolen yön maissa. Löysimme edustalla olevat majakat ja sektorivaloja, tutkaa ja plotteria tarkkaan seuraten sisäänajo onnistui hyvin. Löysimme vielä laituripaikankin, joka aamulla osoittautui vierasvenelaituriksi. Tuli pitkä halssi 20h 120 mailia. Porukka ei tarvinnut unilääkkeitä.

28. kesäkuuta 2008

Göteborgista eteenpäin uudella miehistöllä

Lauantaiaamun herätys oli normaali. Aamiaisella miehistö istutettiin kipparin keittämän puurokattilan eteen. Vaihtoehtoja ei ollut vaikka olisi tuntunut, että vanhat puurot tulevat korvista ulos. Elovena pitää miehen tiellä ja lisää oli tulossa uuden miehistön mukana.
Ulla, Kalle ja Markku olivat lähdössä pois ja pakkailivat tavaroitaan. Seppo, Jouko ja Timo olivat ajamassa Tukholmasta kohti Göteborgia. Arvelimme heidän ehtivän perille klo 13 – 14. Ajatus oli, että tulisivat ensin tänne kun ollaan näin keskeisellä paikalla ( = helppo löytää ) ja sitten sovimme jonkin meriaseman jonne ajamme tankkausta ja varsinaista vaihtoa varten. Suunnitelma oli sinänsä hyvä, mutta ei toiminut käytännössä.
Vaikeudet alkoivat kun tulijat ilmoittivat lähestyvänsä Göteborgia ja ovat perillä 15 min kuluttua. Pari tuntia etuajassa. He kysyivät tarkkaa katuosoitetta satamaan. Emme pystyneet kertomaan kuin että olemme Lilla Bommen satamassa oopperatalon vieressä. Se ei valitettavasti riittänyt navigaattorille.
Aikaa kului, mutta miehistöä ei kuulunut. Annoimme uusia hyviä ohjeita ja hetken kuluttua tuli viesti että niillä ohjeilla he ajautuivat autovirran mukana jonnekin parkkitaloon ja lähtevät nyt ulkopuolelle selvittämään missä ovat.
Markku - maailmalla paljon reissanneena - sanoi, että pahus hän menee kadun varteen ja viittelöi kun menevät ohi. Tunnin kuluttua mies tuli takaisin. Hän valitteli ettei ollut saanut saapujia näkökenttäänsä. Myöhemmin on käynyt ilmi, että tuleva liikenne menee tästä aivan vierestä, mutta näköhavaintoja haittaa se että tie kulkee tällä kohdalla tunnelissa.
Lopulta päädyimme ratkaisuun, että me ajamme itse veneen meille neuvottuun tankkauspisteeseen ja ilmoitamme eksyksissä oleville osoitteen sinne. Uskoimme, että se olisi helpommin löydettävissä.
Lähdimme opastettuun tankkauspaikkaan todetaksemme ettei sieltä sellaista löytynyt. Huutelimme vastaantulevan veneen kipparille ja kysyimme missä voi tankata. Hän osoitti vastakkaisella rannalla olevaa paikkaa. Paikka osoittautui oivalliseksi. Aseman hoitajana oli miellyttävän oloinen avulias tyttö. Kysyessämme paikan osoitetta hän sanoi, että tämä on golf kentän vieressä – kaikki kuulemme tietävät golfkentän – niin varmaan. Osoite on, mutta se on vanha, ja johtaa väärään paikkaan. Tie on kesällä muutettu uusien rakennusten vuoksi – kuinkas sattuikin käymään näin huono säkä.
Rannalla näkyi suuri telakan pukkinosturi samanlainen kuin Pernon telakalla. Siinä luki ERIKSBERG – muistaakseni. Sen pitäisi näkyä joka puolelle kaupunkia. Seuraavat ohjeet olivat, että yrittäkää ajaa jotain siltaa pitkin joen toiselle puolelle. Pukkinosturin vieressä olevan joen sille puolelle kuin nosturin teksti päättyy G-kirjaimeen. Silloin olette lähellä. Ohjeet otettiin vastaan ja puolen tunnin kuluttua tuli ilmoitus, että ovat kerrotussa paikassa. Vieläkään ei onnistunut. He lähestyivät nosturia vastakkaisesta suunnasta ja tietenkin nimi oli sinne kirjoitettu toisin päin??? Lopulta löytyi kuitenkin edellä mainitun Golf – kentän viitta ja ongelma alkoi ratketa nopeaa tahtia. Uusi miehistö löysi lopulta veneen ja tavaroiden siirto saatiin käyntiin. Puuroaineksia tuli niin, että tuntui riittävän Karibialle asti.
Vene oli odoteltaessa tankattu ja huollettu. Asemanhoitaja tytön kanssa oli myös seurusteltu.. Kipparilla oli miehistä etulyöntiasema. Hän pääsi käyttämään kesätöissä ruotsissa hankittua kielitaitoaan. Tyttö oli kiinnostunut matkastamme ja kertoili olleensa Volvon sponsoroiman veneen miehistössä tyynellä valtamerellä. Hän lupasi seurailla matkaamme lähettää postia. Toistaiseksi ei ole vielä tullut posti perille, mutta ehkä joskus myöhemmin.
Uudella miehistövahvistuksella lähdettiin ajamaan ulos Göteborgista. Väyliä oli moneen suuntaan ja erikokoisia paatteja myös. Piti olla tarkkana muun liikenteen ja reitin valinnan kanssa että päätyisi toivottuun suuntaan. Ulos ajettaessa alkoivat myös uudet ongelmat – plotteri kaatuili, eikä mitään järkevää syytä löytynyt nopeasti. Tilanne alkoi huolestuttaa. Päädyimme n. 10 mailia kaupungin ulkopuolella olevaan Hälsön vierasvenesatamaan. Paikka oli hiljainen, mutta siellä oli pesu ym tilat mm kirjasto.

27. kesäkuuta 2008

Päivä Göteborgissa Lilla Bommen satamassa

Vietimme purjehduksesta vapaapäivää tehden pieniä huolto- ja varustelutöitä ja tutustuen Göteborgin elämään. Täältä löytyi nettikin, ei tosin satamasta, mutta rautatieasemalta. Aseman nettikioskiin sai automaatista ostaa 2 eurolla nettiaikaa 60 min. Lipuke oli voimassa 3 vrk ja 60min ajan sai kuluttaa miten pieninä pätkinä halusi.
Kalle ja Markku saivat parannettua mm perämoottorin telineen kiinnityksen ja oikaistua etumaisen kulkuvalon telineen. Kalevi vaihtoi yhden kolmesta pääkytkimestä ja kiinnitti pääkytkimien etulevyn. ”Tekemättömät työt” -lista lyheni tällä rupeamalla taas melkein puoleen.
Vaikka oltiin keskustan tuntumassa ja kävelymatkan päässä monesta paikasta otin polkupyörän käyttöön. Kiertelin sen avulla laajasti hyvien neuvojen perässä etsien milloin mitäkin. Tarkoitus oli käväistä Hjertmanss – venetarvikeliikkeessä, mutta harmi vaan matkaa olisi ollut 25km. Arvioin sen käytettävissä olevaan aikaan ja kuntooni nähden liian pitkäksi pyörämatkaksi. Löysin kuitenkin Nautiskan ja sieltä Norjan rannikon purjehdusoppaan.
Olen nyt oppinut ymmärtämään sen, että suunnilleen kaikki tiedossa oleva tarvittava kannattaisi hankkia mukaan veneeseen jo ennen lähtöä. Ei täältä matkalta kovin helposti löydä tarvitsemiaan, ellei tiedä etukäteen tarkkaan mistä etsiä.
Keskustassa oli paljon villinnäköisesti pukeutuneita nuoria, ilmeisesti konsertista johtuen. Omalla kohdalla vastaava ikä osui -60 luvun jälkipuoliskolle. Silloin oli mielestäni helpompaa. Sait huomiota, kun jätit muutaman parturikäynnin väliin ja annoit tukan kasvaa. Nyt nämä hiuslaitteet ovat kovin monimutkaisen näköisiä. Erilaisia renkaita riippuu sieltä täältä ja kuulemma sieltäkin. Vaatteet pitää repiä valmiiksi. Niittejä ja muita helyjä vilisee joka puolella. Vastaan tuli useita kahdella jalalla käveleviä, jotka olisivat saaneet eläintarhan riikinkukon kateudesta vihreäksi.
Ei käy kateeksi nuorison vanhempia, eihän tuommoinen somistautuminen voi olla käymättä kukkaron päälle.
Satamassa oli alkoholin suhteen kotiintuontipalvelu. Hämärän laskeuduttua ilmestyi laiturille pieni ryhmä miehiä, jotka koputtelivat veneiden kansia. He tarjosivat edullisia alkoholituotteita kotiin tai veneeseen tuotuna. Emme päässeet tarkkaan selville, mikä heidän todellinen tarkoituksensa oli. On mahdollista, että he tutkivat sillä perusteella missä veneissä ollaan paikalla.
Reilusti yli puolen yön saimme taas nauttia konsertista joen vastarannalla. Yksi esiintyjistä oli kuulemma Metallica (?). Se ei kuitenkaan estänyt nukahtamista. Uusi miehistö seilasi samaan aikaan Silja Line laivalla kohti Tukholmaa ajaakseen sieltä Göteborgiin.

26. kesäkuuta 2008

Trollhättan - Göteborg

Aurinko oli pilvessä ja vähän sataa ripotteli. Aamupuuron jälkeen pudisteltiin matot, imuroitiin ja pestiin lattiat. Kalevi tiskasi. Hyvissä ajoin lähdettiin kohti Göteborgia. Ensimmäisen sulun yhteydessä oli kanavakonttori, josta lunastettiin kanavalippu hintaan 775 Skr. Se oikeutti yöpymään kanavan varrella, mutta ei enää Göteborgissa. Jatkoimme suluille, jotka olivat todella suuria edellisiin verrattuna, olihan Trollhättanin kanava tarkoitettu kookkaille aluksille, jotka liikennöivät eripuolilla Vänerniä.
Trollhättanin suluilla meillä oli runsas yleisö ja saimme hyvän matkan toivotuksi myös suomen kielellä. Sulkuja oli neljä ja laskua yhteensä 32m lyhyellä matkalla.
Rautatiesillan avautumista odoteltaessa seurasimme kanoottiryhmän harjoittelua. Valtava rautatiesilta avautui nostamalla koko siltakansi ylös kummassakin päässä olevalla pystynostimella. Tämän jälkeen oli edessä vielä yksi sulku Lilla Edetissä ja sen jälkeen ajoa myötävirtaan kohti Göteborgia. Maisema oli länsipuolella ajoittain kuin rämeisellä suolla ja itäisellä puolella oli jylhiä kallioita.
Viimeinen silta ennen Lilla Bommen vierasvenesatamaa on Götaälvsbro. Se odotutti meitä lähes kaksi tuntia, mutta pääsimme lopulta perille. Päivän aikana kova tuuli haittasi veneen pitämistä paikoillaan siltojen nostoa odoteltaessa.
Saimme kylkipaikan satamasta. Paikka oli muuten hyvä, mutta joen toisella puolella järjestettiin ulkoilmakonsertti nuorisolle ja joen yli tapahtuman äänet kuuluivat riittävästi. Eivät sentään pyytäneet maksua kun kuuntelimme konsertteja. Emme kuitenkaan vapaasta tahdostamme. Satama oli oopperan vieressä. Emme poikenneet sinnekään lyhyestä välimatkasta huolimatta.
Sataman hyvänä puolena voi pitää sitä, että halutessaan keskustaan, monet kohteet ovat sopivan kävelymatkan päässä.

25. kesäkuuta 2008

Vänern - Trollhättan

Ihana aamu. Olimme viettäneet rauhallisen yön ankkurissa suojaisan lahden pohjukassa Vänern – järvellä. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Ilma oli kuitenkin kohtalaisen viileä, ja vielä klo 10 aikaan lämpöä oli vain 12 astetta. Rattoisan aamupalahetken jälkeen suunnattiin kohti Trollhättanin kanavan suuta. Ajankuluksi ruvettiin käsittelemään Itämereltä saaliiksi saadun veneen tarpeita. Yksi ja toinen nukahteli tasaiseen koneen hurinaan.
Päiväkahvit juotiin kannella. Samalla teimme muistiinpanoja tapahtumista. Tulimme hyvissä ajoin kanavaan ja ajoimme Trollhättänin keskustaan Spikön vierasvenesatamaan ja yövyimme siellä. Illalla kävimme kaupunkikierroksella tutustuen terassitarjontaan. Tarjontaa oli, mutta erittäin kylmä ilma vei parhaan fiiliksen. Terasseilla oli juomien lisäksi tarjolla huopia ja säteilylämmittimiä. On hupaisaa katsella, kun nuoriso tulee terassille kevyissä vaateissaan, vallankin tytöt ovat lyhyissä hameissa, napapaidoissaan näyttäen miltei alastomilta 8 asteen lämpötilassa. He nauttivat siiderinsä säteilylämmittimen alla huopiin kääriytyneinä. Palasimme reipasta tahtia takaisin lämpimään veneeseen ja painuimme pehkuihin.

24. kesäkuuta 2008

Norrkvarn - Sjötorp - Vänern

Aamulla pesulta tullessani huomasin sulun hoitajan, nuoren tytön, ajavan paikalle innokkaana oloisena. Pian hän olikin takana olevan suomalaisveneen luona tiedustellen haluavatko he jatkaa sululle. He ilmoittivat että eivät jatka vielä, mutta kertoivat meidän olevan aikeissa jatkaa, vaikka keula onkin vastakkaiseen suuntaan. Sulunhoitaja tyttö ilmoitti, että voimme tulla välittömästi. Aloimme irrottaa köysiä. Takanamme olleen veneen kippari innostui samalla kyselemään matkastamme, ja sululle lähtö viivästyi hetken. Sulkua edeltävän sillan tiepuomit lähtivät alas. Samalla kellot alkoivat soida puomien laskeutumisen merkiksi. Meille tuli kiire kääntää vene. Vene ei kääntynyt, tai en uskaltanut päästää sitä kääntymään kerralla. Jouduin pysäyttämään veneen poikittain kanavaan peruuttaakseni kerran. Vene oli poikittain ja samalla huomasin pienehkön sulavalinjaisen purjeveneen lähestyvän meitä kovaa vauhtia. Veneen keulalla olevan naishenkilön ilme oli kuin veturin kuljettajalla, joka on juuri huomannut samoilla kiskoilla vastaantulevan junan. He olivat omalla laituripaikallaan, jossain vähän kauempana, myös kuulleet puomikellot ja kiihdyttivät meille näkymättömästä kolosta kanavaan. Vauhtia oli runsaasti ja veneen matkaan kiihdyttänyt perämoottori oli sammunut juuri kun oli vene saatu vauhtiin. Tämä tarkoitti, että mitään jarruja ei ollut käytettävissä. Kippari yritti raivokkaasti saada moottorin käyntiin siinä onnistumatta. Gasti seurasi kauhuissaan keulalla lähestyvää tilannetta. Kippari ohjasi veneensä kohdallamme perämme takaa vinosti kohti takanamme olevaa puulaituria. Keulagasti oli hienosti tilanteen tasalla – laiturin lähestyessä hän voimakkaalla potkulla muutti veneen suuntaa ja sai sen kulkemaan kanavan suuntaisesti. Vauhti ei ollut vielä oleellisesti hiljentynyt, mutta kaksi törmäyskohdetta oli jo väistetty, me ja laituri. Nyt vene lähestyi edellä mainittua suomalaisvenettä uhkaavasti, mutta veneen kippari oli hyvin hereillä ja nappasi kiinni lähestyvän veneen keulakaiteesta työntäen sen keskemmälle kanavaan. Näin tilanteesta selvittiin ilman kolhuja. Tapahtumasarjaan meillä oli tietenkin oma osuutemme, mutta ei varmaan ollut helppoa jarruttoman kovavauhtisen veneen kipparillakaan.
Matka jatkui kuitenkin, mutta seuraava koettelemus odotti vuoroaan. Erään sillan jälkeen ajoimme hitaasti kulkevan moottoriveneen perässä. Vauhtia oli paikoitellen 3,5 solmua kun sallittu nopeus on 5 solmua. Kanavan leveällä kohdalla nostin nopeuden 5 solmuun ja lähdin ohittamaan. Ohitus ei sillä nopeudella onnistunutkaan, vaan ajoimme rinnakkain. Nostin nopeuden 6 solmuun ja pääsimme ohitse. Jatkoimme normaalinopeudella eteenpäin tunnin verran seuraavalle sululle. Sulku ei ollut auki ja jäimme odottelemaan kanavaan. Tuulen vuoksi oli vaikea pitää vene paikallaan ja peruutin kauemmaksi. Ohittamani vene tuli ja kiilasi puoliväkisin sivusta edellemme. Kysyin kummalle puolelle hän haluaa kiinnittyä. Vastausta kuulunut. Sulun auettua kanavan vene ajoi ensin sulkuun oikealle puolelle. Meidät pyydettiin ajamaan sisään, jolloin sanoin että emme pysty tällä tuulella olemaan tuulen puolella. Tämän jälkeen ko kippari päästi hersyvän hysteerisen naurun ja lausui jotain sopimatonta vieraalla kielellä. He alkoivat kiivaasti neuvotella sulunhoitajan kanssa. Ilmoitin, että voimme odotella seuraavaa sulutusta kanavan hoitaja aloitti sulutuksen pelkästään tälle veneelle. En ymmärtänyt oikein mitä olin tehnyt, että kaverilla oli aihetta sellaiseen primitiivireaktioon. Sellaista niitä voi seurata joskus kaupoissa kun lapsia viedään karkkihyllyn ohi, mutta ei juuri tämmöisessä tilanteessa. Ajattelin, että on paras kysyä kaverilta suoraan ja menin sululle kysymään ja pyysin anteeksi, jos olen aiheuttanut hänelle vaikeuksia. Ensin hän selitti, että olin ajanut ylinopeutta ohittaessani hänet ja aiheuttanut hänen veneensä keinuntaa ja sitten jotain muuta mitä en ymmärtänyt. Tämän vuoksi hän ei halunnut vaihtaa puolta kanavassa vaan saisimme nyt kärsiä siitä. Pyysin anteeksi, että olin ollut noin huomaamaton. Sitten hän sanoi, että - Det är glömt nu! - Se on nyt unohdettu. Sopi minulle.
Myöhemmin olimme taas samalla sululla ja hän tuli ystävällisesti vastaanottamaan keulaköyttä. Keulalla oli sulutuksen takia pitkä paksu märkä köysi, joka painoi paljon. Markku keskittyi täydellä tarmolla köyden keräämiseen heittovalmiiksi, eikä katsonut heittosuuntaan, kun kaveri oli tuli sillä välin melkein viereen sitä vastaanottamaan, vaan lähetti koko painavan märän kiepin rajulla riehtaisulla kaverin kasvoille. En oikein tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä ja minne katseensa kääntää. Tuli mieleen, että nyt hän varmaan peruu edellisen Det är glömt nu! ja aloittaa alusta entistä rajummin. Niin ei kuitenkaan käynyt eikä saatu aikaan mitään naapurikansojen välistä voimien mittelöä.
Seuraavaksi olimme jo Sjötorpissa. Sieltä löytyi septitankin tyhjennyspaikka ja tankkauspiste. Käytyämme molemmissa olimme valmiit jatkamaan matkaa Vänern-järvelle, joka on Ruotsin suurin ja Euroopan kolmanneksi suurin järvi.
Ajettumamme vastatuuleen tunnin kaksi nousi järvellä nopeasti navakka tuuli, joka paikoitellen oli 15 – 17 m/s. Se aiheutti terävän aallokon, joka yritti pysäyttää matkanteon kokonaan. Tuulen ollessa kovimmillaan huomasimme mastosta putoavan jotain kannelle ja edelleen mereen. Pudonnut osa osoittautui keväällä asennetun TV – antennin kuvuksi. Kuvun runko oli pettänyt. Se ei kestänyt mastossa olevaa värinää. Yritimme saada kelluvan kuvun takaisin veneeseen. Meillä ei ollut haavia, jolla asia olisi hoitunut helposti veneen sivusta. Yritimme peruuttaa perä edellä kohti kupua. Kalevi oli reisiään myöten kurkottelemassa veneen ulkopuolella. Kaksi miestä piti jaloista kiinni. Aina kun pääsimme kuvun lähistölle, se sai kimmokkeen veneen peräpeilistä lähtevästä vasta-aallosta ja vaihtoi suuntaa. Lopulta olimme tyytyväisiä kun saimme edes läpimärän Kalevin kunnolla kannelle. Yritimme lämmittää ja piristää miestä rommitotilla ja onnistuihan se. Olkoon Jalkapallon MM-kisat ja formulat.
Tuuli laantui ja päätimme katsella sopivan paikan ankkurointia varten. Sellainen löytyi, mutta emme olleet havainneet sitä yksin. Siellä oli neljä muutakin venettä, mutta sovittiinhan sinne. Antennia ei onnistuttu pelastamaan, mutta onnistuttiin saamaan illalliseksi paistettuja perunoita, munia ja salaattia. Salaattikippo oli niin innoissaan, että päätti kerran kiepauttaa itsensä lattian kautta. Salaatit pestiin ja nautittiin hyvällä ruokahalulla.
Olimme nyt selvittäneet kaikki Götan kanavan 58 sulkua ja 50 siltaa. Ennen Göteborgia olisi vielä edessä Trollhättanin kanava sulkuineen. Ilta kului rattoisasti rupatellen. Jatkoimme pipareiden ja hapankorppujen syöntiä homejuustolla höystettynä. Oluttakin kului tölkki miehistön jäsentä kohti.

23. kesäkuuta 2008

Motala - Norrkvarn

Lähdimme suunnitelman mukaan liikkeelle. Olimme irti laiturista klo 06.30 suunta lähes suoraan länteen kohti Karlsborgia. Meillä ei ollut järville elektronista karttaa. Paperiversio oli sataman osalta hieman suuressa koossa tulkintaani verraten. Tästä johtui hetkellinen virhenavigointi. Mikäli sitä ei olisi huomattu olisi ollut suuri riski ajaa karille. Onneksi asia huomattiin ajoissa ja korjattiin.
Karlsborgin sisäänmenoväylän suulle saavuttiin aikataulun mukaan. Anita ja Arne olivat laiturilla vilkuttamassa. Tuliaisiksi saimme tuoretta salaattia, erilaisia sillejä, kylmäsavustettua lohta, omenia vitamiinitarpeeseen. Kahvin kanssa tarjottavaksi Anita oli leiponut Tosca-kakun.
Sillan avauduttua jatkoimme kanavalle. Oli mielenkiintoista tavata vanha tuttu näin pitkän tauon jälkeen. Arne oli 78 vuotias ja erittäin pirteä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Hän oli jäänyt eläkkeelle 64 vuotiaana ja jatkanut työtään täyspäiväisenä konsulttina samalle työnantajalle 74 vuotiaaksi. Sen jälkeen hän oli hoitanut pientä lämpöpumppuagentuuria ja kertoi aloittaneensa töiden vähentämisen pari vuotta sitten. Hän oli säästynyt suuremmilta vaivoilta ja krampeilta mahdollisesti aktiivisuutensa ja positiivisuutensa ansiosta. Omassa tuttavapiirissäni on ainakin toinen samanlainen persoona. Hän on tullut tutuksi veneilyintressien kautta. Eräs haitaria soittava puuseppä Mellilästä. Omalle kohdalle toivoisi vastaavaa ikääntymistä.
Arne ja Anita olivat veneessä välin Karsborg – Tödeboda, jonne saavuimme n. klo 16. Matkalla oli vain Forsvikin ja Tåtorpin sulut ja siltoja. Tällä välillä olimme kanavan korkeimmalla kohdalla. Vedet olivat täällä erittäin kirkkaat, koska tänne ei ole laskeumia. Tämä on myös ruotsalaisen teollisuuden syntysijoja. Väylä ei kaikin kohdin vaikuttanut kanavalta vaan osittain se kulki järvillä, minne väylän kohta oli merkattu tarkasti. Tödebodaan saavuttuamme oli edessämme rautatiesilta. ja Koska emme tienneet sen avautumisesta Markku ja Kalle lähetettiin ennen siltaa listan kanssa kauppaan. Silta avautui nopeasti. Pääsimme siirtymään laituriin, jonka viereen Arne ja Anita olivat jättäneet aamulla Anitan auton. Samanaikaisesti alkoi valtava sade. Olimme huolissamme Markun ja Kallen kastumisesta. Odottaessamme söimme myöhäisen lounaan joka maistui niin vieraille kuin omallekin miehistölle. Lounaan jälkeen ihmettelimme miksi kauppareissulaiset eivät ole vielä palanneet. Puhelintiedusteluun vastattiin, että älkää nyt hosuko, ei tämä niin yksinkertaista ole. Sateen jatkuessa Anita lähti kuitenkin autolla poikia vastaan. Kauppatavarat löysivät perille ja miehistökin. Huomaavainen partio ei ollut unohtanut olutta vaikka sitä ei listassa mainittu. Hyvästelimme vieraat oli mukava tavata. Hyvää jatkoa vielä. Täytimme vielä vesitankit, koska siihen oli tilaisuus. Jatkoimme eteenpäin ajatuksella, että niin pitkälle kuin ehditään.
Ehdimme Norrkvarnin suluille. Viehättävä paikka – paljon veneitä, mutta löysimme vapaan paikan menosuuntaamme nähden vasemmalta puolelta. Parkkeerasin sinne peruuttaen ja kääntäen keulan tulosuuntaan. Kiinnittymisemme jälkeen perässämme oli yksi suomalainen Helsingistä lähtenyt vene. Vierasvenepalvelut sijaitsivat toisella puolella olevan hotellin tiloissa.
Iltapalaksi nautimme punaviiniä, homejuustoa ja siirappipipareita. Tarjolla olleisiin juomiin liittyen pesimme onnistuneesti pöytäliinan illan päätteeksi.


22. kesäkuuta 2008

Satamapäivä Motalassa II - juhannuspäivä

Olimme illalla päättäneet, että vene siirretään aamulla varsinaiseen vierasvenesatamaan ja vietetään loppupäivä siellä. Matkaa jatkettaisiin vasta maanantaiaamuna. Tällöin edessä olisi Vänernin ylitys. Vierasvenesatama oli hyvin varustettu tasokas ja aivan kaupungin keskustan tuntumassa. Yritin sovittaa venettä ensin ahtaalle aitiopaikalle, mutta luovuin suunnitelmasta viime metreillä koska sivutuuli painoi voimakkaammin kuin olin arvioinut. Sain veneen käännettyä pienessä tilassa ja onnistuin palaamaan takaisin laiturin sokkeloista. Sataman veneiden miehistöt seurasivat henkeään pidätellen, että mitähän tästäkin seuraa. Operaatio meni oikein tyylikkäästi, kohotti korkeintaan muiden verenpainetta. Tanskalaisrouva antoi lämpimät aplodit oman veneensä kannelta. Halusin tulkita ne onnitteluksi – toinen asia on, että olisiko parkkeerausta pitänyt edes yrittää.

Saimme mukavan paikan hieman ulompaa. Päivän aikana käytiin läpi veneen huolto- ja puutelistaa. Saimme tehtyä lähes puolet listan sen hetkisistä tehtävistä. Loppupäivän vietimme pyykkiä pesten. Kävimme ensimmäisen kerran ulkona syömässä. Ruuaksi valitsimme Pizzan kuinkas muuten. Pizza oli nimetty kanavan rakennuttaja insinöörin mukaan eli pizza ala von Platen.

Päivän aikana otin yhteyttä vuosien takaiseen liiketuttavaan Arneen. Hänen valintojensa -80 luvun alussa voi sanoa ratkaisevasti vaikuttaneen Loimaalla kappaletavarankäsittely liiketoiminnan kehitykseen,
jossa olen ollut mukana koko aktiivisen työssäolo aikani. Arne luotti meihin hyvin vaikeina aikoina vaikuttaen ratkaisevasti siihen, että suuri ruotsalainen meijeri konserni tilasi meiltä merkittävän automaatiojärjestelmän. Siitä tuli päänavaus vientitoiminnalle, joka ulottui aina Atlantin taakse ja elää vieläkin voimakkaasti.

Arvelin Arnen iän olevan nyt yli 70, mutta alle 80 vuotta. Emme olleet tavanneet 15 vuoteen, joten jännitti soittaa. Puhelimeen vastasi kuitenkin sama innostunut Arne, jonka kanssa olin ensimmäisen kerran keskustellut 27 vuotta aiemmin. Kutsuin hänet veneelle ja tunnin miettimisen ja järjestelyjen jälkeen hän ilmoitti odottavansa vaimonsa kanssa aamulla Vänernin toisella rannalla Karlsborgin vierasvenesataman laiturilla.

Päätimme lähteä aamulla varhain liikkeelle ja niissä merkeissä painuttiin yöunille.

21. kesäkuuta 2008

Juhannuspäivänä Berg - Motala

Aamulla heräsimme ja yritimme palautella itsetuntomme edellisinä päivinä vallinneelle hyvälle tasolle. Aamiaisen jälkeen aloimme viritellä köysiä ja vinssejä illalla tehtyjen suunnitelmien mukaan. Kaikki oli kunnossa, mutta jokin vei huomiomme, emmekä huolehtineet vuorostamme. Kolme venettä ehti livahtaa ennen meitä sulutukseen. Seuraava shokki tuli, kun sulunhoitaja ilmoitti että olemme seuraavana tosin vasta lounaan jälkeen. Tämä sain taas verisuonet ohimoissa pullistelemaan, mutta itsehillinnän ja lyhyen neuvottelun jälkeen sain lupauksen, että asiaa harkitaan vielä. Iloiseksi yllätykseksi jonkin ajan kuluttua sululta viittoiltiin, että voimme tulla.

Olimme juuri kiinnittämässä köysiä uuden suunnitelman mukaan, kun kuulimme sulun hoitajan sanovan murteisella suomenkielellä, että hyvältä näyttää peruuta vielä metri. Siitä alkoi urakkamme ensin 7 allasta ylös perä perään ja sitten vielä 4 + 2 +2. Kaikki tehtiin taas runsaan yleisöjoukon, tekisi mieli sanoa satojen, seuratessa ja arvioidessa suoritustamme.

Kaikki meni mallikkaasti ja edellisen illan alakulon jälkeen päät olivat nousseet pystyyn ja paidat saatu hiestä märäksi.

Päivän tavoitteeksi oli asetettu Motala, jonne halusimme ehtiä hyvissä ajoin ja ainakin ennen kuin opitut sulutustaidot ehtivät unohtua. Kaupunkiin tultaessa oli kartan mukaan odotettavissa viisi altainen sulku. Ennen kuin sinne päästäisiin oli selvitettävä Bergin 15 altaan lisäksi kahdeksan siltaa yksi sulku ja Boren järvi. Eiköhän siinä ole aktiiviloman aineksia ihan kosolti yhdelle päivälle.

Päivä meni siltoja selvitellessä ja ajellessa n. 5 - 6 solmun nopeutta. Suluille ehdittiin tunti ennen niiden sulkemista ja reippaasti aloitimme kipuamisen ylöspäin. Sululla oli ainakin kymmenien, ellei satapäinen yleisö seuraamassa eri miehistöjen onnistumista. Puolessa välissä itsevarmuus oli jo siinä mitassa, että katsoin voivani vapauttaa itseni tarkkailusta ja nostin ARC lipun kutteristaagiin kuin tervehdykseksi odottavalle yleisölle. Ylös päästiin mallikkaasti ilman maanpinnalle pudottavia takaiskuja.

Motalassa jouduimme jäämään suljetun sillan johdosta ennen keskustaa olevaan camping-alueen laituriin yöksi. Paikka oli rauhallinen ja mukava, mutta ilman kaupungin iloja. Keskustaan lähetettiin tunnustelumatkalle 3 hengen partio, joka oli kuitenkin aamulla jotenkin vaitonainen, eikä raporttia tahtonut saada ulos kuin lypsämällä.

20. kesäkuuta 2008

Juhannusaatto kanavalla

Aamulla heräsin hyvissä ajoin, liiankin aikaisin ja päätin tehdä lenkin mukaan otettujen kävelysauvojen vauhdittamana. Oli hiljaista muutaman auton lisäksi tapasin vain reilun kokoisia etanoita, jotka olivat myös päättäneet lähteä aamulenkille.

Vene irrotettiin laiturista klo 07.15 ja siirryimme suunnitelman mukaan sillalle odottamaan sen avautumista. Jännittyneinä odotimme millainen jono peräämme syntyy. Tulihan kaksi muutakin vähän ennen sillan avautumista 15 min aikataulusta myöhässä. Vahti oli ilmeisesti nukkunut pommiin.

Sillan jälkeen pääsimme taas sulutusharjoituksiin. Lyhyellä matkalla selvitimme kuusi sulkua joissa kaksi oli kaksi altaisia. Näistä selvisimme jo kokemuksella ja rutiinilla. Ennen Asplågen pientä järveä oli vielä yksi sulku ja kolme siltaa.

Ajelu kanavalla muistutti ajelua Loimijoessa. Vesi oli yhtä savista ja mutaista. Eroja oli kuitenkin paljon. Täällä kanavan reuna-alueiden hoitajina toimivat runsaat lammaskatraat, jotka ansiokkaasti siistivät rantapientareita. Loimijoella ajaessa et näe kuin ylös nousevat rantatörmät. Täällä kanava on monessa paikassa nostettu ylös ja ajelet kuin jossain sillalla auton kanssa. Maisemat levittäytyvät laajalti ympärillesi. Katsellessa tulee mieleen, että jos kanava alkaisi vuotaa, sen vesi valuisi reuna pelloille.

Asplången järvellä jouduimme valitettavasti toteamaan, että ruotsalainen moottorivene kiihdytti ohitsemme. Kanava jatkui tämän jälkeen kohti Norsholmia ja edessä oli kolme sulkua ja viisi siltaa, joista yksi oli rautatiesilta.

Juhannusaatto oli kulunut pitkälle iltapäivään kun saavuimme Norsholmiin. Huomasimme olevamme jumissa sulkualtaassa maantie ja rautatiesillan välissä. Aikaa tuntui kuluvan, silmiimme osui kanavan reunan yli vilkkuva Konsumin ( elintarvikeliike ) kyltti. Päätimme lähettää ilman hankintamatkalla kokemusta hankkineen sissipartion ostamaan elintarpeita juhannusaaton illallista varten. Sulun pohjalla olleen veneen kannelta nostimme Markun ja Kallen kanavan reunalle. He lähtivät tutkimaan lähellä olevan elintarvikeliikkeen tarjontaa. Uskoimme ripeään toimintaan, koska rannalla ei luultavasti ollut hidasteita kuten esimerkiksi terasseja. Yksi juna meni, toinen ja kolmas, eikä poikia kuulunut takaisin. Ei siltakaan auennut. Yhtä aikaa neljännen junan kanssa partio saapui takaisin kahden pullean kassin kanssa. Onnistuimme saamaan tavarat ja miehet ehjänä alas veneeseen. Silta avautui ja me painuimme eteenpäin Roxen järvelle. Järven pituus on n. 15 Nm eli lähes 30 km. Vastatuuli oli kova, mutta Volvomme 55 hevosvoimaa sai vauhtimme kuitenkin 5 – 6 solmuun. Selvisimme matkasta kolmessa tunnissa. Tavoitteena oli ehtiä järven toiseen päähän Bergiin niin, että saamme sulutuksen ylös satamaan, jossa ajattelimme viettää juhannusaattoillan. Järvellä suomalainen, myöhemmin Vaasalaiseksi osoittautunut, vene ajoi ohitsemme, mutta itse ohitimme ”ansiokkaasti” puolalaisen kookkaan purjeveneen ja kiilasimme itsevarmasti suomalaisen veneen seuraksi sulkuun. Sulun hoitaja ei ihastunut mukaan pyrkimisestämme. Veneemme oli hänen mukaansa liian suuri suomalaisveneen kaveriksi. Hän ehdotti, että nostaisi meidät yksin, koska meillä ei näytä olevan sulun voimakkaan virtauksen vaatimia köysien vinssijärjestelyjä. Käytin kaikki painostus ja maanittelutavat, jotka olin -70 luvun alussa kesätöissä ruotsissa oppinut ja hän lopulta suostuikin ottamaan meidät mukaansa.


Virtaus olikin huomattavan paljon kovempi kuin aiemmissa suluissa ja meillä oli vaikeuksia pitää vene hallinnassa. Sulun hoitaja rajoitti virtausta ja niin pääsimme ensimmäiselle tasolle. Pettymys oli karmea kun kuulimme tuomion, että emme saa jatkaa vaan joudumme palaamaan alas kehittelemään köysi- ja vinssijärjestelyjämme. Tällä vauhdilla kuuden portaan nousu olisi kestänyt 3 tuntia ja työaikaa oli jäljellä enää yksi tunti – lisäksi oli vielä juhannusaatto.

Pettyneinä jouduimme palaamaan lähtöruutuun. Alas päästyämme saimme vielä paikalla olleelta ruotsalaisen suurehkon moottoriveneen miehistöltä moitteita. Olimme vieneet heiltä mahdollisuuden nousta ylös. Muuten he olivat hilpeissä juhannustunnelmissa. Lupasivat käyttää iloksemme moottoriaan läpi yön, koska he eivät saaneet verkkovirtaa. Juhannuksenahan ei saa juomia päästää lämpiämään.

Ranta-alueelle oli kerääntynyt juhannuksen juhlijoita jotka olivat sytyttäneet nuotion. Kokkoon etsittiin kaikki löytyvän irtonainen ja irrotettavissa oleva puutavara. Porukka oli nuorehkoa, mutta heitä katsellessa ei ensimmäisenä tullut mieleen ruotsalainen pellavapäinen Sven.


Juhannusaattoillan ateria oli loistava, kiitos Ullalle pääkokkina ja kauppapartiolle. Aterian jäljiltä pyöri seuraavana aamuna veneessä kaksi tyhjää viinipulloa. Siitä tai pitkästä päivästä johtuen ruotsalaisten moottori ei haitannut unta lainkaan, jos se edes kävi.

19. kesäkuuta 2008

Päivä Söderköpingissä

On torstaipäivä ja juhannuksen aatonaatto. Olimme jo edellisenä päivänä päättäneet pysyä paikallamme Söderköpingissä. Näin jokaisella oli tilaisuus nukkua halunsa mukaan. Aamiaisen jälkeen suoritimme tehtäväjaon. Markun ja Kallen tehtäväksi tuli täyttää kaksi tyhjää lepuuttajaa. Pojat ryhtyivät tarmokkaasti töihin ja lähtivät tyhjät, mutta kuitenkin uudet Biltemasta hankitut, lepuuttajat kainalossa ilman hankintamatkalle. Suurikokoinen tyhjä lepuuttaja raavaan merimiehen kainalossa näytti lähinnä suurehkolta banaanilta. Tavoitteena oli ensisijaisesti löytää adapteri, joka auttaisi täyttämään lepuuttajat mukana olevalla pumpulla.
Tehtävän vaikeusaste oli ilmeisen korkea kun adapteria, ilmaa, eikä edes miehistöä alkanut kuulua. Lopulta miehet saapuivat ansiokkaasti lepuuttajat pulleina hyvissä voimin ja iloisella mielellä. Kaupunkia oli kierretty laajalti. Koko ruotsinkielen sanavarasto oli otettu käyttöön. Heitä oli ystävällisesti ohjailtu laajalti pitkin kaupunkia eri kohteisiin. Kuumana päivänä oli välillä hengähdetty terasseilla, joita oli katujen varsilla runsaasti. Viimeisessä kohteessa oli onnistanut. Samalla onnistui hankkia myös ruotsinlippu kohteliaisuuslipuksi. Vanha oli hukkunut jonnekin runsaiden varusteiden sekaan. Jouduimme valitettavasti tekemään maihinnousun ruotsiin ilman tätä huomaavaisuutta.
Hupaisaa oli, että ongelmat ratkesivat paikassa, joka osoittautui olevan 25m päässä Meritähden keulaköyden kiinnityspisteestä. Tästä huomaa kuinka tärkeää on suunnan valinta jonnekin lähdettäessä. Tosin plus – puolelle voi lisätä perusteellisen kaupunkiin tutustumisen. Ilma maksoi 25 Skr ja se tuntui ostajan kannalta korkealta. Jälkeenpäin on pohdittu, että voisiko sen palauttaa ja saada rahat takaisin. Ylläksen Tunturijärvelläkin mehuaseman seinässä lukee että ”ilman saa ilman” vaikka muut palvelut ovat kohtalaisesti hinnoiteltu.
Söderköpingissä on sellainen erikoisuus kuin viljavarasto, joka on muutettu kerrostaloksi. Tämä on ollut laatuaan ensimmäinen Ruotsin maalla. Kansivahtimme sai asiasta perusteellisen selvityksen eräältä ruotsinsuomalaisrouvalta, joka oli asunut ”siilossa” sen valmistumisesta lähtien. Tarinaa olisi ilmeisesti ollut vielä muidenkin kuultavaksi, mutta rouvan ruotsalainen aviomies ilmestyi parin tunnin kuluttua paikalle hoputtaen eteenpäin. Tässähän olisi hyvä idea Loimaalle, mikäli meidän omia siilojamme ei enää tarvita alkuperäiseen tarkoitukseensa. Valojahan sinne jo ollaan hankkimassa.
Kanavalla etenemisen edellytyksenä oli odottaa sillan aukeamista kello 09.00 paikallista aikaa seuraavana aamuna. Sataman ollessa viimeistä paikkaa myöten täynnä, emme osanneet arvioida, millainen ryntäys sillalle syntyy aamulla. Olisi masentavaa jäädä jonossa sijalle 23 tai jotain sellaista. Tämän johdosta laadimme taktiikan, että siirrymme kohta herättyämme sillan edustalle jonottamaan ja nautimme aamiaisen siellä. Näissä tunnelmissa päätettiin päivä.